My adventure

Olen nähnyt auringonnousun bussimatkalla keskellä Etelä-Afrikan teitä, pitänyt suklaan väristä vauvaa sylissäni kodittomien ihmisten laulaessa ympärilläni zulun kielellä, nauranut istuessani avokadolavalla, itkenyt orpokodin penkillä, jakanut appelsiineja ja voileipiä nälkäisille, tingannut katukojun hinnoista, jammaillut afrikkalaisen levykaupan jazzin tahtiin, uinut Intian valtameressä, laukannut hevosella hiukset hulmuten Jeffreys bayn rannoilla, nähnyt maailman nopeimman kissaeläimen, kylläisen leijonalauman, äkäisen norsun, vauvavirtahevon, paviaanipariskunnan ja tiellä jolkottelevan kirahvin ja zebran, sekä nähnyt auringonlaskun Port Elizabethissa...Olen kokenut Afrikan.

...onnellinen,surullinen, iloinen, väsynyt-kaikkea tätä.

Takana 40 h matka Afrikasta Ouluun. Matka meni turvallisesti, kaikki eivät varmasti tajunneet, että kotia kohti ollaan menossa, minä en ainakaan...Kotona kuitenkin olen, oman koneeni ääressä kirjoittelen kuunnellen Voices of Africa cd:tä. Katselin juuri kuvia ja alan pikkuhiljaa tajuta että olen oikeasti juuri käynyt maassa, minne olin aina halunnut mennä. En ikinä unohda Lula care centerin(orpolasten n.7kk-10v päiväkoti)ilmeitä. Iloisia hymyjä, itkuisia silmiä, likaisia kasvoja...Olin siellä kaksi päivää töissä ja se oli kyllä yksi hienoimmista kokemuksista, kaikki lapset kutsuivat minua `Mamaksi`. Myös monet maisemat jäävät mieleen. Ja ihmisten vieraanvaraisuudesta ja pienistä asioista iloitsemisesta voi todella ottaa oppia. Sellaista tiimiä joka meillä oli/ on :D saa hakea, keskinäinen rakkaus näkyi ja kuului ihan varmasti kauas. Itse opin itsestäni ja Jumalasta matkalla hurjan paljon ja tää aktio muutti ainakin minun maailmankuvaani huomattavalla tavalla.
Jumalan johdatus oli aivan mieletöntä.
Kaikki kunnia Taivaan Isälle.

It surely was an adventure!

with love Susu 'the junior'