My adventure

Olen nähnyt auringonnousun bussimatkalla keskellä Etelä-Afrikan teitä, pitänyt suklaan väristä vauvaa sylissäni kodittomien ihmisten laulaessa ympärilläni zulun kielellä, nauranut istuessani avokadolavalla, itkenyt orpokodin penkillä, jakanut appelsiineja ja voileipiä nälkäisille, tingannut katukojun hinnoista, jammaillut afrikkalaisen levykaupan jazzin tahtiin, uinut Intian valtameressä, laukannut hevosella hiukset hulmuten Jeffreys bayn rannoilla, nähnyt maailman nopeimman kissaeläimen, kylläisen leijonalauman, äkäisen norsun, vauvavirtahevon, paviaanipariskunnan ja tiellä jolkottelevan kirahvin ja zebran, sekä nähnyt auringonlaskun Port Elizabethissa...Olen kokenut Afrikan.

...onnellinen,surullinen, iloinen, väsynyt-kaikkea tätä.

Takana 40 h matka Afrikasta Ouluun. Matka meni turvallisesti, kaikki eivät varmasti tajunneet, että kotia kohti ollaan menossa, minä en ainakaan...Kotona kuitenkin olen, oman koneeni ääressä kirjoittelen kuunnellen Voices of Africa cd:tä. Katselin juuri kuvia ja alan pikkuhiljaa tajuta että olen oikeasti juuri käynyt maassa, minne olin aina halunnut mennä. En ikinä unohda Lula care centerin(orpolasten n.7kk-10v päiväkoti)ilmeitä. Iloisia hymyjä, itkuisia silmiä, likaisia kasvoja...Olin siellä kaksi päivää töissä ja se oli kyllä yksi hienoimmista kokemuksista, kaikki lapset kutsuivat minua `Mamaksi`. Myös monet maisemat jäävät mieleen. Ja ihmisten vieraanvaraisuudesta ja pienistä asioista iloitsemisesta voi todella ottaa oppia. Sellaista tiimiä joka meillä oli/ on :D saa hakea, keskinäinen rakkaus näkyi ja kuului ihan varmasti kauas. Itse opin itsestäni ja Jumalasta matkalla hurjan paljon ja tää aktio muutti ainakin minun maailmankuvaani huomattavalla tavalla.
Jumalan johdatus oli aivan mieletöntä.
Kaikki kunnia Taivaan Isälle.

It surely was an adventure!

with love Susu 'the junior'

Soaking

Amazing day! We had a time of debriefing, some teaching on the Holy Spirit and were ministered to by the pastor and his wife. God really is good. Tomorrow we are heading for Pretoria where we will minister in a church. We'll spend the night there and leaver for Jeoffreys Bay early in the morning for a week's holiday.

juha & laura

A different Mid-summer festival.

Today was a bit different from our original plan. We were supposed to go to a campsite and spend time with God in gorgeous nature surroundings. God had different plans and so we find ourselves still at White River in our families having a day off. Which has been a real blessing for all of us, I might add. Tomorrow we are going to the church and have the program we were supposed to have at the camp there. So pastor P.W. will be teaching us and we will be practising God’s teachings in real life. I so wait for tomorrow, I have such big expectations of what we are going to experience with God tomorrow. And I believe tomorrow will be even greater a day than we expect.

From Laura to all of you mothers and fathers that are wondering are we having enough to eat here: “Ruoka on todella hyvaa!” (Food here is delicious).

With blessings to all of you our readers,
Joni

Eilen oli meidan viimeinen tyopaiva taalla Etela-Afrikassa. Aamupaivalla tutustuimme aids-klinikkaan ja Africa School of Missions -nimiseen raamattukouluun. Iltapaivalla vedimme ohjelmaa noin sadalle orpolapselle. Tyontayteisen paivan kruunasi rengasrikko illalla ja aitoon afrikkatyyliin autossa oli paikka vararenkaalle, mutta ei itse rengasta. Amen. Paikalle saapui auton omistaja vararenkaan kanssa, joka sekaan ei sopinut kohdalleen. Turvauduimme paikallisten lahetystyontekijoiden laupeuteen ja toimivaan autoon, ja paasimme vihdoin yopuulle. Tanaan kerasimme porukan kokoon kello 6 ja suuntasimme kohti Etela-Afrikan ylpeytta, Krugerin kansallispuistoa. Leijonakuninkaasta naimme ainakin Pumban, Nalan, Rafikin ja Zazun, seka lisaksi norsun, hipon ja kirahvin. Harvinaiset gepardit ja 14 leijonaa saaliineen olivat paivan ehdotonta kermaa. Ja seepra muuten nayttaa oikeasti aasilta ruma black horsen kerrasto paalla. Naihin kuviin ja tunnelmiin.

Laura Kivela & Juha Ronkainen
White River, South Africa

Yebo!

Olo on vasynyt, mutta onnellinen. Tanaan se loi tajuntaani, etta viimeisia tyopaivia viedaan ja viimeisia iltoja yhdessa houst-perheen kanssa, jonne ollaan ennattetty naiden viikkojen aikana kotiutua niin sulavasti. Jokseenkin haikeaa sanoisin - kylla. Mutta eletaan hetki kerrallaan. Viela on paljon edessa :)

Tanaan oli liikkeella vasymysaalto, mutta jalleen touhuttiin paiva ASM:n leivissa. Multaiset sormet ja kasvimaan tuoksu olivat paivan sana omalla kohdallani nyppiessani rikkaruohoja herttaisten ystavieni seka apinan kanssa. Soccer-matsi paikallista joukkuetta vastaan (muutamalla lisavahvistuksella) kruunasi paivan. Meidan poikien pelityylia voisi kuvailla taidokkaaksi ja antaumukselliseksi :D Lopputulos lienee jaanyt meidan hyvaksi?

Nyt unta palloon. Kauniita unia, enkelten kuvia.

Unisin silmin,
Susanna R.

Ps. tahtoo suklaata

Takana on pitka paiva ja juuri lopeteltu kalaillallinen suomalaisittain, ja silmat alkavat vakisinkin painua kiinni.. Kellokin on jo yhdeksan. Mutta jotain tasta paivasta kuitenkin:

Olimme jalleen tanaan ASM:lla. Paivi ja mina paasimme mukaan Young Mums -projektiin, joka kaytannossa tukee nuoria naimattomia aiteja. Yksin lapsen kanssa ilman minkaanlaisia tuloja ja koulutusta elavia alle kaksikymmenvuotiaita tyttoja tuetaan lapsen kasvattamisessa ja yhdessa mietitaan vaihtoehtoja selvita arjessa. Jo viikkoja jatkuneiden lakkojen ja levottomuuksien vuoksi liikuimme siviiliautolla, mika silti ei juurikaan estanyt kahta valkoista tyttoa herattamasta huomiota yhteison keskella liikkuessamme. Auto tyonnettiin muutamia kertoja kayntiin Afrikan kuoppaisilla hiekkateilla, muuten pikkuinen kotteromme ja ihana kuskimme Mama Chie selviytyivat maastosta uskomattomasti. Kieli on edelleen ongelma, suurimman osan ajasta vain arvailimme mista keskusteluissa tyttojen kanssa oli kyse. Mutta hieno paiva jalleen, Isille siita iso kiitos.

-Laura

Hear our praises!

Today was a special sunday, because it was father´s day in South Africa. When I woke up in the morning, I felt so tired and didn´t want to get out of bed. And I felt a bit uneasy. I soon realized it was a spiritual attack towards our team, as we were supposed to give our praises to the Lord in the evening´s "Singing the house down" -meeting at the White River Full Gospel Church. Also we were to go first to Barberton to bless the people there with God´s message and to be blessed by them. We got to Barberton in one piece and had a wonderfull time with the local congrigation. Although the meeting was mostly in afrikaans, which we dont understand quite yet. After thje meeting we had a wonderfull meal and sosialized with the locals.

We drove back to White River to have a short snack at our houses and to hurry practising and praying at the church. We had very high hopes for the evening as we had had so much opposition in the spiritual realm. While we prayed with the leaders at the church, people got visions of engouragement for us. After the prayer, I was told that I was to start the evenings meeting and as I had not prepared anything,I was a bit scared. I prayed a short while that God would provide a word for me to speak out. And as it turned out, God had prepared small speech about fear for me and I all I had to do was to speak it out, so it went well, all praises to God! We had a wonderfull time at the church and now we are back ´home´.

So good night everybody!
With blessings,
Joni